Soinille D-vitamiinia

Lomat on tehneet hyvää politiikoille. Muutaman päivän sisällä on kuultu hyviä avauksia esimerkiksi Paula Risikolta. Risikon avaus vastikkeellisesta sosiaalituesta oli piristävä ja rohkea kannanotto. Ilkka Taipale antoi tälle ehdotukselle osittaista tukea. Ehkä taloustilanne tuo myös muita aidosti rakenteita rikkovia uudistuksia. Niitä tarvitaan.

Toinen vähemmälle huomiolle jäänyt kommentti tuli Timo Soinilta. Ykkösaamun haastattelussa Soini haikaili aikoja, jolloin voitiin kansallisesti määritellä valuutan arvoa. Nyt Soinin mukaan täytyy tehdä vain sisäisiä devalvaatioita. Eli Soini kaipaa takaisin mahdollisuutta devalvoida. D-vitamiini takaisin!

Devalvaatiolla on ratkottu menneinä vuosikymmeninä kilpailukykyongelmia, mutta tämä mahdollisuus poistui valuuttakurssin sitomisessa ECUun jo ennen euron käyttöönottoa. Devalvaatiosta saatiin apua vientiteollisuudelle, mutta vastapainona tietysti tuontitavara kallistui.Viimeksi devalvaatiota käytettiin päästettäessä markka kellumaan 90-luvun lamassa. Jälki oli hurjaa, kun halpaa valuuttalainaa ottaneiden lainojen pääomat suurenivat yhdessä yössä, monella tavoittamattomiin.

Maailma on muuttunut paljon 90-luvun alusta. Olisiko d-vitamiini oikeasti käyttökelpoinen, jos valuuttana olisi markka? Jos ja jos. Kysymys on melko akateeminen, ja vaatisi tietysti tarkempaa analyysia. Yhden näkökulman voisi kuitenkin nostaa esille. Suomalaiset ostavat paljon erikoistavaraa ulkolaisista verkkokaupoista. Ehkä devalvaatiolla pystyttäisiin ohjaamaan enemmän kotimaisen kaupan oville ulkolaisten sijaan. No, taitaa tähän olla helpompiakin tapoja kuin palata markkaan ja devalvoida sitä.

Kruunun kelluttamisesta on selvästi ollut hyötyä Ruotsin taloudelle. Mikäli markkaan palattaisiin, niin devalvaation käytössä pitäisi olla hyvin harkitsevainen. Globalisaatio on muuttanut maailmaa 20 vuodessa, joten kilpailukyky muodostuu monesta muustakin elementistä kuin valuutan arvosta. Vaikka devalvaatio on helppo keino saada piristysruiske vientiteollisuudelle, niin nyt pitäisi löytää toisenlaiset ratkaisut rakenteellisiin ongelmiimme.

Kannabis lailliseksi Uruguayssa

Björn Wahlroos kyseenalaisti kirjassaan enemmistön diktatuurin. Yhtenä piirteenä tässä enemmistön diktatuurissa minusta on se, että joku asia todetaan suvaitsemattomuudeksi, ja siitä lähtee parin kolmen vuoden vyörytys, jonka päätepisteenä on nopea mielipideilmaston muutos. Enemmistön kanta käännetään, ja tiedonkulun ollessa globaalia tämä prosessi on globaalia.

Viime vuosina paras esimerkki tällaisesta nopeasta mielipideilmaston muutoksesta on homojen avioliitto-oikeus. Asiasta ei puhuttu kymmenen vuotta sitten mitään, mutta nyt se tuntuu olevan melkein yhteiskunnan tärkein ratkaistava asia. Mikäli joku vastustaa näitä muutoksia, niin hänet tuomitaan suvaitsemattomaksi.

Pelkään pahoin, että Uruguayn kannabiksen laillistaminen aloittaa kansainvälisen ilmiön, joka vyöryy maasta toiseen, ja lopputuloksena on kannabiksen laillistaminen länsimaissa. The International Narcotics Control Board (INCB) on varoittanut Uruguayta päätöksen vakavista seurauksista, mutta kun katsoo esimerkiksi Facebookissa olevia ryhmiä, joissa käydään varsin kiivasta keskustelua laillistamisen puolesta, epäilen etteivät varoitukset paljon paina. Onko tämäkin suvaitsevaisuutta?

Kannabiksen laillistamisella on vakavia terveydellisiä ja sosiaalisia seurauksia. Porttiteorian mukaan kannabis on portti kovempiin huumeisiin. Erityisesti nuorilla totuttautuminen kannabikseen alentaa kynnystä siirtyä kovempiin aineisiin. Tämä lähtee liikkeelle jo tupakasta. Hämmästyttävää onkin, ettei tupakan puolesta ole mitään kansanliikettä. Ehkä se ei ole muodikasta, mutta kannabis on.

Minnesota-hoidon vetäjä kertoi vähän aikaa sitten, että nykyään alkoholistien hoidossa on hyvin harvoin puhtaita alkoholisteja vaan hoitoon tulee sekakäyttäjiä, joilla on myös alkoholiongelma. Sekä terveydelliset että sosiaaliset ongelmat ovat vakavia, jos ajautuu sekakäyttäjäksi. Irtautuminen on sekä fyysisesti että psyykkisesti vaikeaa, ja vaatii usein ulkopuolista apua. Tämä sitoo myös yhteiskunnan voimavaroja.

Toivon, ettei Uruguayn laillistamispäätös tule käynnistämään globaalia kannabiksen laillistamisaaltoa suvaitsevaisuuden nimissä. Näitä kokeiluita on tehty historiassa useamman kerran, esimerkiksi Lontoon gini-epidemia 1700-luvun alkupuolella. Olen ehkä konservatiivi, mutta mielestäni myös realisti!