Soinille D-vitamiinia

Lomat on tehneet hyvää politiikoille. Muutaman päivän sisällä on kuultu hyviä avauksia esimerkiksi Paula Risikolta. Risikon avaus vastikkeellisesta sosiaalituesta oli piristävä ja rohkea kannanotto. Ilkka Taipale antoi tälle ehdotukselle osittaista tukea. Ehkä taloustilanne tuo myös muita aidosti rakenteita rikkovia uudistuksia. Niitä tarvitaan.

Toinen vähemmälle huomiolle jäänyt kommentti tuli Timo Soinilta. Ykkösaamun haastattelussa Soini haikaili aikoja, jolloin voitiin kansallisesti määritellä valuutan arvoa. Nyt Soinin mukaan täytyy tehdä vain sisäisiä devalvaatioita. Eli Soini kaipaa takaisin mahdollisuutta devalvoida. D-vitamiini takaisin!

Devalvaatiolla on ratkottu menneinä vuosikymmeninä kilpailukykyongelmia, mutta tämä mahdollisuus poistui valuuttakurssin sitomisessa ECUun jo ennen euron käyttöönottoa. Devalvaatiosta saatiin apua vientiteollisuudelle, mutta vastapainona tietysti tuontitavara kallistui.Viimeksi devalvaatiota käytettiin päästettäessä markka kellumaan 90-luvun lamassa. Jälki oli hurjaa, kun halpaa valuuttalainaa ottaneiden lainojen pääomat suurenivat yhdessä yössä, monella tavoittamattomiin.

Maailma on muuttunut paljon 90-luvun alusta. Olisiko d-vitamiini oikeasti käyttökelpoinen, jos valuuttana olisi markka? Jos ja jos. Kysymys on melko akateeminen, ja vaatisi tietysti tarkempaa analyysia. Yhden näkökulman voisi kuitenkin nostaa esille. Suomalaiset ostavat paljon erikoistavaraa ulkolaisista verkkokaupoista. Ehkä devalvaatiolla pystyttäisiin ohjaamaan enemmän kotimaisen kaupan oville ulkolaisten sijaan. No, taitaa tähän olla helpompiakin tapoja kuin palata markkaan ja devalvoida sitä.

Kruunun kelluttamisesta on selvästi ollut hyötyä Ruotsin taloudelle. Mikäli markkaan palattaisiin, niin devalvaation käytössä pitäisi olla hyvin harkitsevainen. Globalisaatio on muuttanut maailmaa 20 vuodessa, joten kilpailukyky muodostuu monesta muustakin elementistä kuin valuutan arvosta. Vaikka devalvaatio on helppo keino saada piristysruiske vientiteollisuudelle, niin nyt pitäisi löytää toisenlaiset ratkaisut rakenteellisiin ongelmiimme.

Kannabis lailliseksi Uruguayssa

Björn Wahlroos kyseenalaisti kirjassaan enemmistön diktatuurin. Yhtenä piirteenä tässä enemmistön diktatuurissa minusta on se, että joku asia todetaan suvaitsemattomuudeksi, ja siitä lähtee parin kolmen vuoden vyörytys, jonka päätepisteenä on nopea mielipideilmaston muutos. Enemmistön kanta käännetään, ja tiedonkulun ollessa globaalia tämä prosessi on globaalia.

Viime vuosina paras esimerkki tällaisesta nopeasta mielipideilmaston muutoksesta on homojen avioliitto-oikeus. Asiasta ei puhuttu kymmenen vuotta sitten mitään, mutta nyt se tuntuu olevan melkein yhteiskunnan tärkein ratkaistava asia. Mikäli joku vastustaa näitä muutoksia, niin hänet tuomitaan suvaitsemattomaksi.

Pelkään pahoin, että Uruguayn kannabiksen laillistaminen aloittaa kansainvälisen ilmiön, joka vyöryy maasta toiseen, ja lopputuloksena on kannabiksen laillistaminen länsimaissa. The International Narcotics Control Board (INCB) on varoittanut Uruguayta päätöksen vakavista seurauksista, mutta kun katsoo esimerkiksi Facebookissa olevia ryhmiä, joissa käydään varsin kiivasta keskustelua laillistamisen puolesta, epäilen etteivät varoitukset paljon paina. Onko tämäkin suvaitsevaisuutta?

Kannabiksen laillistamisella on vakavia terveydellisiä ja sosiaalisia seurauksia. Porttiteorian mukaan kannabis on portti kovempiin huumeisiin. Erityisesti nuorilla totuttautuminen kannabikseen alentaa kynnystä siirtyä kovempiin aineisiin. Tämä lähtee liikkeelle jo tupakasta. Hämmästyttävää onkin, ettei tupakan puolesta ole mitään kansanliikettä. Ehkä se ei ole muodikasta, mutta kannabis on.

Minnesota-hoidon vetäjä kertoi vähän aikaa sitten, että nykyään alkoholistien hoidossa on hyvin harvoin puhtaita alkoholisteja vaan hoitoon tulee sekakäyttäjiä, joilla on myös alkoholiongelma. Sekä terveydelliset että sosiaaliset ongelmat ovat vakavia, jos ajautuu sekakäyttäjäksi. Irtautuminen on sekä fyysisesti että psyykkisesti vaikeaa, ja vaatii usein ulkopuolista apua. Tämä sitoo myös yhteiskunnan voimavaroja.

Toivon, ettei Uruguayn laillistamispäätös tule käynnistämään globaalia kannabiksen laillistamisaaltoa suvaitsevaisuuden nimissä. Näitä kokeiluita on tehty historiassa useamman kerran, esimerkiksi Lontoon gini-epidemia 1700-luvun alkupuolella. Olen ehkä konservatiivi, mutta mielestäni myös realisti!

Elvytystä vai uusia ideoita?

Kesän aikana on onneksi päästy puhumaan myös oikeaa asiaa poliittisella areenalla. Jan Vapaavuoren kommentti elvytyksestä sai jonkun verran palstatilaa, ja toivottavasti keskustelu ei jää siihen. Vapaavuori kiinnitti huomiota siihen, että perinteisen elvytyksen lisäksi nyt pitää oikeasti löytää pysyvää kasvua tuovia toimenpiteitä.

Samaa aihepiiriä käsiteltiin myös Mikko Kososen haastattelussa Suomen Kuvalehdessä. Suomessa on puhuttu jo useamman vuoden rakenteellisista haasteista. Tiedetään metsäteollisuuden ongelmat, Nokian toiminnan hiipuminen, mutta tilalle ei ole löytynyt uutta Nokiaa. Missä vika?

Uuden Nokian löytyminen on todettu jo useamman henkilön puheissa mahdottomuudeksi. Niin se varmasti onkin. Nokian nousuun vaikutti useita Nokiasta riippumattomia tekijöitä, jotka Nokialla osattiin hyödyntää parhaiten maailmassa. Tällaiset tilanteet tarvitsevat kuitenkin suurta murrosta esimerkiksi teknologiassa. Tällaista juuri nyt ei ole näköpiirissä.

Menestys kasvaa yksilöistä. Suomalaiset ovat kansainvälistyneet voimalla viime vuosikymmeninä. Nykyään suomalainen voi lähteä toiselle puolelle maapalloa, ja rakentaa oman menestystarinansa. Missä on vika, kun emme kuitenkaan ole pystyneet luomaan omaa H&M:ää, Abbaa tai Ikeaa? Rohkeudessa! Meillä ei ole kansakuntana ollut rohkeutta lähteä viemään uusia innovaatioita markkinoille.

Paljon kaluttuna esimerkkinä otan esille Angry Birdsin. Loistava innovaatio todella kilpailuilla markkinoilla. Niin vain on saatu luotua oma vahva brändi, on ratkaistu kiinalaisten kopiointiin liittyvät ongelmat jne. Eihän se ole mahdotonta! Tällaiseen toimintaan meidän pitää luoda paremmat puitteet ja nostaa tavoitteita maailmanvalloitukselle. Eivät ruotsalaisetkaan turhia kumartele. Kansainvälisen markkinoinnin oppitunnit ja käytännön opastus ovat parasta elvytystä.

Kesä on politikoinnin kulta-aikaa

Vielä muutama vuosi sitten kesä oli politiikassa täysin kuollutta aikaa, kun politiikot pakenivat kesäpartoineen ja rikkinäisine paitoineen mökeille. Käytiin ehkä sitten kääntymässä paikallisilla markkinoilla. Ajat ovat muuttuneet, vaikka Katainen lähtikin Amerikkaan asti kotimaan politiikkaa pakoon. Muutoksen on tuonut yllättäen Suomen Pori.

SuomiAreenan tilaisuudet ovat vetäneet vuosi vuodelta enemmän väkeä. Tänä vuonna eivät päässeet kaikki halukkaat enää edes mukaan. Esiintyjiksi on tunkua enemmän kuin mahdollisuuksia. Moni osallistuja on käynyt vuosia Pori Jazzeilla, joten SuomiAreena on tuonut vain mukavan lisän yhdistetylle työ- ja lomareissulle. Täytyy onnitella porilaisia onnistuneesta tapahtuman laajentamisesta.

Suomen Kuvalehden mukaan Katainen on siirtymässä sivuun puoluejohdosta ja pääministerin paikalta. Kyllähän merkit vähän siihen suuntaan viittaavat, että Katainen olisi siirtymässä vuoden sisällä uusiin tehtäviin. Täytyy muistaa, että Kokoomuksessa puheenjohtajan täytyy, niin kuin muissakin puolueissa, nauttia ns. vahvojen miesten suosiota. Jos Ilkka Suominen on sitä mieltä, että Katainen on tehtävänsä suorittanut, niin silloin pari muutakin harmaata eminenssiä on samaa mieltä.

Päivi Räsänen aiheutti kuitenkin kesän suurimman poliittisen kohun. En tiedä, oliko puheessa varsinaisesti aineksia niin suureen kohun, mutta se kertoo enemmänkin siitä, että Räsäsen julkisuuden hallinta ei ole kovin onnistunutta. Soini herättää varmasti yhtä suuria tunteita kuin Räsänen, mutta keplottelee julkisuudessa itsensä kuiville. Nämä kumpikaan ei tietääkseni ole siirtymässä sivuun.

Kesään mahtuisi vielä yksi myrsky vesilasissa. Löytyisikö tämä vaihteeksi Sipilän poppoosta, kun ovat päässeet julkisuudessa viime aikoina liian helpolla. Vai uskaltaako kukaan kirjoittaa positiiviseen kierteeseen päässeestä puolueesta.